Iivarismia

Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 23.12.2011

Ihmismieli tuo ajatusten koti on hienoin rakennus. Vuoden kiireissä, ahdingoissa ja pimeyksissä voi ajatuksen koti täyttyä epäjärjestyksellä ja lialla. Jouluvalmisteluihin kuuluu joulusiivous. Joulu on rauhan ja hiljaisuuden aikaa. Miksi emme siivoaisi ajatusten kotia? Siinä kodissa olemme joka hetki, niin valveilla kuin nukkuessa, niin työssä kuin vapaa-ajalla. Tämän kodin siivousvälineet eivät ole kalliita, eikä siivous vaadi fyysistä ponnistusta.
 

Siivous alkaa eteisestä. Elämän eteisessä ollaan lapsena. Liiallinen kiire voi olla ensimmäinen lakaistava asia, annanko lapselle riittävästi aikaa? Voinko järjestää asioita niin, että elämän tärkeysjärjestys muuttuu. Lapsien turvattomuus ja huostaanotot ovat lisääntyneet, joten jokainen voisi putsata mielen kotiaan niin, että lapsen turvallisuus taataan. Ajatusten kodin puhtaus tuo huolenpitoa ja välittämistä. Rahalla tätä siivouspalvelua ei voi ostaa, eikä sitä pitäisi siirtää toisten tehtäväksi. Päihteillä ei voi putsata lapsen eloa, mutta liata sen voi lopullisesti.
 

Eteisestä siivous siirtyy keittiöön, aikuisiän arjen keskukseen. Nyt ei siivota niitä leivänmuruja eikä lieden tahroja. Nyt puhdistetaan arjen oloa kokonaisuudessaan. Jokainen löytää varmaan puheistaan, teoistaan ja tekemättä jättämisistä melkoisen suursiivouksen tarpeen. Miksi pitää olla välinpitämätön, toista auttamaton? Voisi laittaa mopin heilumaan liiallisen itsekeskeisyyden seitin poistamiseksi. Ihmissuhdeongelmia ei pidä lakaista maton alle, vaan puhdistaa puhumalla. Kaunis kielemme tarjoaa siihen oivat liotusaineet.
 

Seuraavaksi otamme siivouskäsittelyyn olohuoneen. Olohuone on koko elämän nautinnon ja turvallisuuden paikka. Pahasti on päässyt siivottomaan tilaan. Turvattomuutta voimme tampata pois, välittämällä toisista. Voimme kirkastaa katsetta näkemään vaaroja. Korvat voimme avata kuulemaan toisten hätää. Liian usein annetaan roskakasan kasvaa, kun mentaliteetti on, ettei tuo asia minulle kuulu. Aina ei pidä etsiä syyllistä, vaan katsoa jokaisen parasta puolta. Puhtaassa olohuoneessa nautimme arjen ja pyhän turvallisuudesta.
 

Talostamme löytyy autotalli, kuvaannollinen vapaa-ajan harrastusten huone. Usein se on varsinainen epäjärjestyksen paikka. Nyt ei kyseessä ole kateissa olevat työkalut, eikä kaiken tarpeettoman roinan kaaos. Siivouspalvelumme kohdistuukin luontoon. Kauppamaailma ja sen liepeillä pyörivät visionäärit keksivät meille näennäistarpeellista tekemistä ja hankkimista. Tarvitsemmeko kaikki pörisevät vempeleet ja saastuttavat laitteet. Mielen pölyimurilla imaisemme itsemme huomaamaan luonnon kauneuden ja sen muut arvot. Kiireen mieli saattaa rauhoittua pelkästään kävelemällä metsässä.
 

Talomme on siivottu, voimme lähteä rauhallisin mielin. Pihaportti on elämän viimeinen hetki. Mitä otamme mukaan ja mitä saame? Ylivertaisuutta ei tarvitse ottaa mukaan. Jokaisella on oma arvonsa. Ketään ei tule väheksyä tekemisten mukaan. Onko siivouksemme onnistunut? Saamme valita, miten siivoamme mielemme ja sydämemme. Onnistuneen puurtamisen jälkeen, voimme laulaa ”Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen”.
 

Kolumni julkaistu Viikkouutisissa 9.12. 

Olet tervetullut Hämeenlinnaan, hyvien kulkuyhteyksien ja innovaatioiden metropoliin!

Kaupunkimme liikenneyhteydet ovat paremmat kuin missään muualla. Lentokoneita lentelee monta tunnissa ylitse. Junien kuulutukset kertovat: ”Varokaa raidetta yksi ohittavaa Pendolinoa.” Kaupungin halkoo moottoritie, jota pitkin saat ohittaa vauhdilla ihan ydinkeskustan. Valitamme pientä viivytystä, sillä rakennamme teille sateensuojaa paikallisten raekuurojen varalta. Sen takia joudutte hetken hiljentelemään. Katselkaa maisemia körötellessänne ja voitte ihailla paikallista patsastaidetta. Jos meille päin olet tulossa, pääset nopeasti ohitse.

Kaupunkimme on kierrätyksen ja uusiokäytön edelläkävijä. Saimme halvalla piirustukset Rovaniemelle rakennetusta moottoritien katteesta. Toriparkkisuunnitelmia olemme joukolla käyneet katsomassa Savon sydämessä ja seuraamme tarkkaan Turun ja Oulun keskusteluja. Otamme sieltä valmiit valitusvastaukset käyttöön aikanaan. Olemme rakentaneet kaupunkiimme kylpylän, heti kun muiden altaat tyhjenivät ja kaakelit irtosivat. Rakensimme teknologiaa innovoivan parkin, samoilla konsepteilla kuin muualla pari vuosikymmentä sitten. Tästä tuli menestystarina vaikeuksissa oleville rahamarkkinoille.

Ideapankistamme löytyy uusin aluevaltaus, sillä tarvitsemme festivaalialueen. Muualla musiikkijuhlat ja kesätapahtumat ovat velkasaneerauksessa ja konkurssissa, joten meillä ovat nyt markkinat. Raivaamme ryteikön sadan tuhannen hengen juhla-alueeksi. Pörssipelissä aikanaan hienosti menestynyt osuuskauppa myy tämän pajukkoisen suon meille mielellään. Lupaudumme puhdistamaan maaperän sahan myrkyistä. Onko se edes tarpeen, sillä juhla-alueella vedetään myös muita kemiallisia aineita kehoon. Kaupunkimme kaipaa lisää vetovoimaa ja tarvitsemme tilaa Beatlesin esiintymiselle. Olemme päättäneet, että heidän suosionsa sopii tähän kylään ja kasaamme bändin uudelleen. Mikään ei ole meille kekseliäille mahdotonta.

Olemme päättäneet rakentaa metron asuntomessujen aavekaupunginosasta suoraan Ahvenistolle. Päätepysäkki tulee maauimalan altaaseen, siellä ei ole vaaraa Helsingin metron kaltaisista vesiongelmista. Loppuvat ikuiset liikenne- ja parkkeerausongelmat. Saimme halvalla Helsingin metron suunnitelmat vuosikymmenten takaa. Ihailemme Metro-Valtasen kaltaisia peräänantamattomia rakentajia. Hänellä oli keinot saada hommat etenemään. Paikallisten Kulhioiden vastaväitteistä emme välitä. Me päätämme lounailla.

Poliisi on luvannut resurssipulassa tulla mukaan hankkeisiimme. Hekin ovat siirtymässä meidän hyväksi havaitsemaan kierrätykseen. Mikäli käy niin, että hankkeistamme tulee rikosjuttuja, poliisilla ovat valmiit suunnitelmat. He siirtävät vanhat rikosjuttujen kuulustelut verkkoon. Voimme sieltä valita sopivan kuulustelun vuorosanoineen. Miksi keksiä uusia tarinoita, kun hyviä on jo valmiina. Toivottavasti myös oikeuslaitos jakaa tuomiot vanhoilla päätöslauseilla. Ehdollinen tuomio, ei haittaa toimintaa. Korvauspuoli on myös järjestetty, sillä meillä ovat veronmaksajien rahat kaiken aikaa käytössä. Rahaa riittää vaikka kuinka paaluttaisimme sitä suohon.

Nyt lähdemme rikosilmoituksen tekoon, sillä kuulimme Vantaan varastaneen autokauppakeskusideamme. Ei tällaista saa tehdä, että toisen uudet ideat heti anastetaan. Ehdimme jo laittaa miljoonan likoon ja kuoria ruokamullat kasoille. Älkää olko huolissamme. Meillä on idea. Myymme maailman kalleimmat ruokamullat kilon pusseissa Saharaan kasvimaaksi. Olemme jo hankkineet Saharan kartat, saimme halpaa hiekkapaperia.

Kolumnini 25.11. Viikkouutiset. Hiukan muokattu lisää.

”Löytyiskö nättiä tummaa tyttöä? Olen 17v sporttikundi uudeltamaalta. Tekstaile 04xxxxxxxxx”. Tällaisia ilmoituksia ovat kaikki lasten ja nuorten nettipalstat turvoksissa. Samoja numeroita esiintyy kymmeniä kertoja. Kutsuhuudot vaihtelevat sporttisen mimmikaverin hakemisesta, rokkijätkän kaveruuteen ja kaikenlaisiin harrastuksiin. Eihän näissä mitään pahaa liene? Syvemmällä piilee kuitenkin aivan muuta. Seuraavassa on tositapahtumiin perustuva tarina tällaisiin viesteihin vastanneen tytön kokemuksista. 

Tyttö vastasi ilmoitukseen tekstarilla ja kohta oli käynnissä vilkas viestittely. Viestejä vaihdeltiin ja keskustelu siirtyi pikkuhiljaa seksuaalielämän koko kirjoon. Lopulta sovittiin tapaaminen. Sporttikundi karautti autolla paikalle. Tässä vaiheessa tytölle selvisi, että kundi lähenteli jo ikämiessarjaa. Vuoden kiertoja olikin reilusti päälle kolmekymmentä. Ajelulle kuitenkin lähdettiin ja sitten kehot kohtasivat. Raiskaus. 

Tyttö ei kertonut asiasta kenellekään, mutta viestit viilettivät edelleen. Viestit ovat kuin suoraan pornoteollisuudesta. Tämä himoinen sosiaalisen median namusetä lähetteli koko mielihalujensa kirjon kehitelmät tytölle. Välillä hän laitteli kuvia omasta jäykistyneestä kehonosasta. Perheellisestä miehestä voisi laulella laulua ”Kaksoiselämää”. Poliisi ei pääse tällaisten setien jäljille ennen kuin joku asiasta ilmoittaa tai muun rikostutkinnan yhteydessä. Niin paljastui tämäkin nettinamusetä. Hyvä niin. Seuraamukset tulevat aikanaan käräjäoikeudessa. Tuollaiset navigaattorinamusedät me halutaan kiinni. Tekijöitä törkeimmästä päästä, kun pilaavat nuoren elämän. Kenties loppuiäksi. Pahimmat ovat lähetelleet kymmenille lapsille tuhansia viestejä. Muutamat ovat päätyneet raiskaukseen tai raskauteen. 

Haluan myös varoittaa ja valistaa. Tiedättekö aikuiset miehet ja naisetkin, että pelkästään seksuaalissävytteisen tekstiviestin lähettäminen alle 16-vuotiaalle on rikos? Eikä ihan pieni rikos olekaan. Rikosnimikkeenä on ”lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö”. Siis pelkkä seksiä sisältävät viestit täyttävät rikoksen tunnusmerkistön. Vankeutta seuraa aina, sillä rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Tässä minua ajatteluttavat just seurustelua aloittelevat ajokortti-iän saavuttaneet nuoret. Normaaliin eloon kuuluu seksuaalisuuden virittyminen. Sitä ei kukaan halua estää. Ajattelemattomat teot voivat tuoda ilkeän rikollisen leiman loppuiäksi. 

Ajattele. Löydät nuorten nettikeskustelupalstalta kuuman mimmin tai kivan kundin. Päätät lähestyä reippaasti viritetyllä viestillä. Lähettäessäsi ”kivoja” viestejä hänelle, voit syyllistyä rikokseen. Rikokseen, joka vie monta mahdollisuutta tulevaisuudestasi. Sinulle tulee tuomio ja rikosrekisteriin merkintä seksuaalirikoksesta. Monien työpaikkojen ovet sulkeutuvat ikuisesti. Et pääse töihin, joissa hoidetaan tai opetetaan lapsia. Niihin kysytään sinun rikosrekisterimerkinnät ja siellä lukee ”Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö”. Kuulostaa rajulta, mutta totta. Keskustelussa on jo ollut, että urheiluseurojen valmentajat ja muut nuorten ohjaajat tulisivat saman säännöksen piiriin. Nouseeko lupaava ura ihan pystyyn ja putoat syvälle? 

Nuorten kehityskaareen kuuluu väistämättä seksuaalinen herääminen. Pitäisi kuulua myös harkinta. Halujen herääminen saattaa viedä viestittelyllä painajaisuniin. Kukaan ei vahingossa halua olla lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä, eikä myöskään uhri. Vanhemmat voisivat myös katsella hiukan mitä lasten puhelimissa tai netissä viestitellään. Tätä valistavaa asiaa saa levittää. 

Kouluvaaran rinteessä keskisessä Hämeessä, komeat kymmenvuotiaat kuuset (Picea abies) kurkottivat kohden valoa. Opettelivat kestämään tuulen tuiverrusta ja tykkylumen painoa oksillaan. Ylväästi ne kasvoivat kohden tukkipuun mittoja. Toinen toistensa kanssa kilpaillen vahvistuivat vähitellen. Olivat mielessään parempia, komeampia ja kauniimpia kuin mitkään muut puut.

Vuoronperään kuuset kehua retostelivat keskenään, mitä heistä tulee isona. ”Minusta tulee suurin ja komein joulukuusi kaupungin torille”, sanoi omasta mielestään kaunein kuusi. ”Sehän on vain yhden joulun tarve”, sanoi rungoltaan vahvin ja jatkoi: ”Minustapa tuleekin urheiluhallin kurkihirsi, eikä se katto sorru.” Kolmas jatkoi ylpeänä: ”Minun runkopuuni on parasta ja tasalaatuisinta, joten minusta tulee kauneimmat paneelit edustussaunaan.”

Ylpeiden ja itseään täynnä olevien kuusten välissä kasvoi pieni, pyöreä ja hiukan kitukasvuinen kuusi, joka oli aivan hiljaa. Se oli tottunut olemaan hiljaa ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Muut kuuset olivat aina pilkanneet sitä, tiputtaneet lumet sen päälle ja pommittaneet kävyillään sitä. Pieni poloinen oli jo tyytynyt osaansa. Nytkin suurin ja kaunein sanoi: ”Sinusta ei tule muuta kuin ahventuro järven pohjaan.” Tämän kuusen ainoa kaveri oli linnun tuomasta siemenestä paikalle eksynyt surukuusi (Picea abies f. pendula). Se tunsi kaveruutta, koska sen omat oksat roikkuivat surullisesti pitkin runkoa. Kaksin nämä kaverukset kuiskailivat toisilleen ja yrittivät auttaa kestämään kiusaukset.

Koitti aika, jolloin monitoimikone tuli paikalle ja parturoi rinteen sileäksi. Vain pieni pyöreä kuusi ja surukuusi säästyivät. Metsänleimaaja oli ymmärtävä ja totesi, että nämä kaksi ylivertaista ja erikoista kuusta suojellaan. Myöhemmin ihmiset kävivät ihailemassa näitä erikoisia ja erinomaisia yksilöitä. Muiden tulevaisuus ei mennyt ihan tavoitteiden mukaan, sillä he joutuivatkin sellutehtaalle ja lopulta vessapaperiksi. Rehvastelijoille oli käynyt huonosti, sillä tyvilaho oli noussut niiden runkoon ja haaveet loistavasta tulevaisuudesta huuhtoutuivat WC-pytyn vetäisyllä viemäriin.

Koulumaailmassa edellä mainitun kaltaisia kuusia kutsutaan oppilaiksi. Sielläkin kiusaamisen uhreiksi joutuvat ainakin hiukan erilaiset koulutien kulkijat. Syitä voi olla monia, ulkonäkö, tavat, menestyminen tai menestymättömyys. Joskus ei tarvita oikeastaan mitään syytäkään, tilanne vain ajautuu siihen. Tätä hyvinkin raadollista kiusaamista ja kiusatuksi tulemista esiintyy aivan liian paljon. Joten tarvitaan surukuusen kaltaisia vertaistukijoita. Metsänleimaajien rooli on taas opettajilla, vanhemmilla ja kaikilla asioita oikein ajattelevilla. Heidän tulisikin kaikin tavoin huolehtia, että jokainen voi kasvaa elämässään halutulle tielle. Kiusaajiakaan ei pidä ajaa ahdinkoon, vaan tukea ja ohjata parhaimpaan päämäärään. Se päämäärä ei ole vahvemman oikeudella heikompien kiusaaminen, vaan yhteispeli.

Kaksi sataa vuotta sitten syntynyt J.V. Snellman pyrki vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa ja totesi, ettei näin pienellä kansalla ole varaa väkivaltaan, vaan asiat pitää hoitaa sivistyksen avulla.

Nimeni on Iivari – Ilkka Iivari, joten helppohan minun on heitellä kommentteja melkein anonyyminä. Eihän minulla ole edes sukunimeä, pelkkiä etunimiä koko litania. Niin, köyhässä kodissa ei ollut varaa edes sukunimeen. Löytyypä suvustani Iivari Iivarinpoika Iivari. Joten kyllä suvussani mielikuvitusta riittää. Silti minua ihmetyttää jatkuva nimettömyys. Koskaan en ole löytänyt kastettujen nimilistoista Anonyymi Anonyyminpoika Anonyymia tai tytärtä. Silti jokainen keskustelupalsta on täynnä anonyymejä. Ujousko on syynä, että hienotkin ajatukset verhotaan nimettömyyden taakse. Vaatimattomuus on hyve. Kait. Nimettömyyden taakse voi kätkeytyä myös ikäviä ihmisiä. 

Kuinka helppoa onkaan kirjoitella rasistisia kommentteja, haukkua toista ja yllyttää mitä mustimpiin tekoihin. Anonyyminä. Miksi tällainen toiminta on erityisessä suojeluksessa? Jaa miten niin. Onko pakko sallia nettiliikenteessä anonyymit palvelimet? Sähköpostiosoitteen voi rekisteröidä ihan millä nimellä tahansa. Eivät ilmaispalvelimet tarkistele mitenkään meilihenkilön aitoutta. Sen jälkeen voikin lähetellä bittiavaruuden kautta roskapostia urakalla. Voipa herjata entistä läheistäänkin oikein julkisesti. Kukaan ei perään kysele. Poliisi kyselisi, mutta törmää tähän anonyymipalvelinmuuriin. Milläs selvität kiusankappaleiden tekijät? Joo. Joo. Tiedän, että se on mahdollista niin kauan kun maailmassa on yksikin maa, jossa se on sallittua. Palvelin viedään sinne ja se on siinä. Voisimme kuitenkin olla hiukan edelläkävijöitä. 

Entäs kukas soittelee häirikköpuhelut? Yleensä se on tuttu, mutta tuntemattomasta numerosta se vetelee puheluita. Kymmeniä ja satojakin voi soitella, kun ei puheellaan paljasta itseään. Tekstatakin voi ihan vapaasti ja ihan mitä vain. Tämäkin on erityisessä suojeluksessa vaikka säädettiin laki tekstarilla häiritsemisestä. Taas poliisi haluaisi selvittää kiusantekijän. Milläs selvität, kun kukaan ei omista numeroa. Jokaisessa kioskissa myydään prepaid-liittymiä. Tätä täysin nimetöntä puhelinpalvelua käyttävät myös ammattirikolliset suunnitellessaan kunnon rosvouskeikkoja tai huumekauppoja. 

Pitäisikö tehdä jotain? Voisi edes yrittää. Muutama vuosi sitten yllytin erään kansanedustajan tekemään kirjallisen kysymyksen viestintäministerille prepaid puhelimista. Arvon ministerin vastaus oli, etteivät kioskin tädit voi kirjata henkilötietoja. Eivät varmaankaan, mutta samat tädit kirjaavat tarkasti tiedot elokuvan vuokraajasta. Samainen ministeri vakuutti, että poliisille on annettu keinoja selvittää rikoksia. Totta se on. Hyviä keinoja teletunnisteiden saamiset ja puhelinkuuntelut ovatkin. Niistä huolimatta toistaiseksi tuntematon henkilö saa puuhastella ihan rauhassa puhelimiensa kanssa ja suunnitella rikoksiakin.  

Kyllä minä anonyymiutta kannatan. Miksi oikeudessa ei saa todistaa nimettömänä? Miksi rikollisen pitää tietää, kuka kertoi totuuden? Eikö riitä, että oikeus tietää? Tätä on selvitelty komiteoissa, ministeriöissä ja myös siellä missä viisaat kokoontuvat, mutta taitaa ikiliikkuja valmistua aikaisemmin. 

Kaikesta huolimatta poliisin vihjepuhelimeen saa jättää vinkin nimettömänä. Vihjeiden avulla pyrimme selvittämään kuka on se toistaiseksi tuntematon henkilö. 

Näin menin tekemään, kun tästäkin jatkuvasti meitä lähestytään. Resurssit vähenevät, joten… Olkaa hyvä. Toimikaa itse, kun ajelette haarovälisirkkelillä..

Komisario Ilkka Iivari Kanta-Hämeen poliisilaitokselta on runoillut tällä kertaa tunteita nostattavasta kaupunkipyöräilystä.
- Pari minua aikuisempaa on pelkästään tänään lähestynyt kaupunkipyöräilyn ongelmasta, hän kirjoittaa.
- Toinen sanoi, että on tämä merkillistä kun edestä tulevaa väistää, niin takaa tuleva törmää.
Iivari päätti palvella palkanmaksajaansa kirjoittamalla runon:

Aikuinen ajelevi, jalkamies väistävi

Siin aikuinen jalkarattaalla ajelee
Jossa jalkamies rauhassa kävelee

Pyörällänsä vilahtaen ohi kurvailee
Ihmiset just hipovaa väistelee

Miks luoda vaaraa jalkakäytävällä?
Pyörän paikka on ajotiellä.

Tietämyskö viimassa väistynyt?
Kypäräkin päästä häipynyt.

Tämä ei uponnut minun toimialueeni medialle, mutta Turkuun ja Lahteen uppos.

Tässäpä linkki Etelä-Suomen Sanomiin:

http://www.ess.fi/?article=333928

Istuskelen Sieppi-äijän kanssa erämaajärven rannalla nojaillen vanhaan kallellaan olevaan kelohonkaan. Aurinko on jo painunut levolle, pitkän yöttömänyön työrupeaman väsyttämänä. Tilalle on noussut elokuun täysikuu, katuvaloksi kairaan. Naavaisella kuusenoksalla tirskuu yksinäinen kuivan kesän korpiorava ja kuukkeli on saapunut kerjäämään. Erämaan hiljaisuus ympäröi meidät, kun katselemme kivikautista televisiota. Nuotiota. Kyllä se television korvaa ohjelmallaan. Liekit sotivat ja taistelevat nuotiossa olevista kuivista tervaspuista. Kipinät urheilevat keskenään, kuka nousee hehkuvana korkeimmalle. Rakkauttakin on, sillä puut painautuvat kuumuudessa toistensa kylkeen. Savu näyttää sään, suoraan ylös nousevana osoittaa korkeapainetta. 

Sieppi-äijän toteamus rikkoo hiljaisuuden: ”Sinähän olet poliisina etelässä. Minä olen pohtinut tässä muutamia asioita.” Uteliaisuuteni herää: ”No, mitä olet pohtinut?” ”Pitääkö se paikkansa, että siellä pyydetään oikein poliisia avuksi, kun naapurukset riitelevät ikiaikaisista rajojen paikoista ja siitä onko ne metrin siellä vai täällä?” äijä kysyy. Pakko on vastata myöntävästi. Äijä jatkaa pohdiskeluaan: ”Minä en kyllä ymmärrä, mitä ne tekee sillä metrin kaistalla, jos saavat sen taisteltua itselleen. Onhan meillä tätä lääniä elää. Toisaalta tarvitaanko siihen oikein poliisia, että saadaan naapurin kanssa asiat selviksi, eivätkö ne osaa puhua keskenään. Onhan niillä sama kielikin.” 

”Onkos sekin totta, että poliisia pyydetään selvittelemään, jos joku soittaa toiselle puhelun, tai sen roskapussit ovat väärässä paikassa tai ääntä on liikaa?”, äijä esittää ihmettelevän kysymyksen. Taas on vastaukseni myöntävä. ”No se taitaa olla niitä liian tiheässä asuvien ongelmia, että tarvitaan kruunun virkamiehiä niitä selvittämään.” äijä tuhahtaa. Sieppi-äijä jatkaa pohdiskeluaan: ”Eihän sitä riitelyä voi tietenkään estää, mutta pitääkö se tehdä valtion varoin.” ”Samaa sanoi eräs syyttäjäkin, kun päätti lopettaa jatkuvien riitelyjen tuottamat tutkinnat”, sanoin äijälle. ”Se oli viisas mies”, sanoi Sieppi-äijä. 

”Mikä se on se semmoinen lähimmäisenkielto?” kysyy Sieppi-äijä. Mietin hetken, mitä hän nyt tarkoittaa ja kysyn: ”Tarkoitatko lähestymiskieltoa?” ”No sitä, ettei saa mennä toisen luo, vaikka olisi asiaakin. Oikein käräjiltä tai teiltä haetaan semmoinen määräys. On se kummallista, että ensin vongataan läheisyyttä ja sitten pitää hakea oikein kielto, ettei toinen saa tulla lähelle.” Joudun toteamaan, että semmoistakin tapahtuu nykyään. ”Eikö ne osaa muuten pysyä poissa nurkista, jos ei tykätä?”, kysyy äijä. ”Eivät aina tunnu osaavan.” vastaan. 

”Sitä minä vielä ihmettelen, että kiellettyjen lähestyjien lisäksi on myös toisenlaista porukkaa. Ne, jotka eivät lähesty lapsiaan, vaikka lapsella olisi oikeus tavata ja vieläpä ikävä vanhempaansa tai ne sitten ne, jotka eivät lähesty vanhempiaan tai läheisiään. Mistähän sekin johtuu?” Sieppi-äijä heittää kysymyksen. Vastausta en tiedä, mutta Sieppi-äijälle minun pitää todeta: ”Sinä se olet viisas mies.” 

Keskeisessä Suomessa on taajama, jota sanotaan valaistuksi hautausmaaksi. Moni haluaisi nyt haudata asioita huomattavasti pidemmäksi ajaksi kuin ydinvoimalan jätteet.

Kohta tähän hautausmaahan rakennetaan portti. Siitähän kaikki hienot hautausmaat tunnetaan. Kaivaukset alkavat. Sortukoon kadut.

Pääasia on, että kavereita riittää ja ruoka on hyvää. Maksajat löytyvät aina. He ovat ihan laissa määriteltyjä. Nämä lait muuttuvat vuosittain, mutta silti lisääntyvät lailliset äyrit. Paitsi, että ne ruuat maksoi jo joku muu. Ilmaista lounasta ei kuulemma ole.

Ei sen väliä mitä tehdään ja kuka tekee. Pääasia, että tullaan jälkijunassa. Eikä sekään vielä riitä. Tämä on kuin maksu Tv mainos. Lisää tulee, kun pussini pullistuu.

Virkamiehet kyselevät, mutta jälkikäteen ei muisteta mitä ja missä ominaisuudessa.

Mitään ei tarvitse tietää, kun katselee avoimin silmin. Kuka liikkuu missä ja kenen kanssa. Yllättäin voi nähdä vaikka Helsingin Areenalla mielenkiintoisia ihmisiä yhdessä. Aitiossa. Kestitys on hyvää. Päätökset luetaan myöhemmin.

Tässä pelissä ei tunneta paitsiota, vaikka pitäisi. Säännöt ovat tutut, mutta antaa mennä. Ei tuomari huomaa. Onneksi joku huomaa.

Odotetaan loppuvihellystä. Hautausmaahan tulee portti, mutta jatkuuko peli.

Istuin vanhan harmaapartaisen viisaan miehen kanssa katselemassa tähtitaivasta ja mietiskelemässä maailman menoa. Ihmiset ovat luistelleet heikoille jäille elämässään. Ei noudateta kymmentä käskyä eikä myöskään kotomaamme kirjoitettua lakia. Liian paljon ikävää vain sattuu ja tapahtuu. Elämällä horroskaapissa.
Tähdet sen kertoivat. Nyt teenkin horoskoopin, sillä niiden väitetään toteutuvan. Totta kai, kun ihmiset elävät ja uskovat niiden mukaan.
Ei muuta kuin lyhimmälle työmatkalle eli tuumasta toimeen. En minä astrologiasta mitään tiennyt enkä välittänyt, sillä päätin tehdä ihan oman horoskoopin, herättämään horroksesta.  Tämmöinen on koko vuoden horoskooppisi. Ole hyvä.
Vaaka
Punnitset ja tasapainotat tekosi ja toimesi niin, etteivät vääryyden voimat heilauta vaakaa vaarallisille lukemille. Autat toisia nostamaan painavimmat punnukset väkivallattomuuden ja oikeudenmukaisuuden kuppiin. Vakautat vihamielisyydet.
Skorpioni
Sinulla on myrkyllinen piikki, mutta et sinä sillä itseäsi pistä. Neuvot ja opetat, ettei kukaan muukaan pistä itseensä vaarallisia välittäjäaineita ja mielensumentajia. Kitkemällä kysynnän poistat huumevälittäjiltä markkinat ja selvität pienten päänupit.
Jousimies
Katkot sodan vasamat ja muutat ne lähimmäistä rakastaviksi rauhan ja rakkauden nuoliksi. Niitä sinkoilet ympäriinsä maailman ihmisten maalitauluihin. Autat ettei aseen piippu osoita koskaan ketään, ei itseä eikä toista.
Kauris
Kauniilla katseellasi kiikaroit katveesta syrjäytyneet. Isket heille toivon kipinän silmäniskun. Ylväällä askelluksella näytät, että elämässä on toivoa. Komeilla loikilla pääset vikkelästi auttamaan umpimetsään erakoitumassa olevia.
Vesimies
Pienistä pisaroista luot vuolaan virran, joka kuljettaa luonnon puolesta töitä tekeviä laivoja valkoisin purjein puhtaaseen satamaan. Matkalla virkistätte luonnon monikäyttöisyyden sitä tuhoamatta. Jaat tätä virvoittavaa elämän eliksiiriä kaikille janoisille.
Kalat
Pidät huolta ettei kateus vie lajitovereitasi vedestä. Et anna mammonan perässä juoksevien luoda lisää kateuden ilmapiiriä. Heilautat pyrstölläsi tulemaan luo eikä vain irtisanomaan omien lompsien vauraudeksi.
Oinas
Sinä kuohittua pässiä tarkoittava oinas suojelet lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Toteutat oppiasi myös nykypäivän orjakaupan uhrien vapauttamiseen. Teet mielen kastraation toista ihmistä riistäville himoille.
Härkä
Pidät laumasi aitauksessa, ettei kukaan etsisi aidan matalinta kohtaa tai murtaisi veräjää päästäkseen varkaisiin toisen härän vihreämmälle niitylle. Kasvatat karjasi ravitsevalla rehellisyyden rehulla.
Kaksonen
Te kaksoset olette läheisiä toisilleen. Levitätte läheisyyden ja yhteisöllisyyden lämmintä virtausta sulattamaan itsekkyyden. Tuotte välittämisen veljeyden, käsi kädessä, tervehdyttämään ja avartamaan ajatukset auttamiseen. 
Rapu
Saksillasi leikkaat rikki suvaitsemattomuuden sumput ja ratkot rasismin riimut. Silppuat stereotypioiden kietomat ennakkoluulojen kahleet. Leikkaat ja jaat ymmärrystä tarjoavat monikulttuuriset tarjouskupongit.
Leijona
Eläinten kuninkaana karjahtelet eläinten oikeuksien puolesta. Kirjoitat kavereidesi hyvinvoinnin arkipäivän aforismeiksi. Hoitajille kehräät kiitokseksi, mutta avaat kitasi väärille näennäiskeinoille vaaralliseen vapauttamiseen.  
Neitsyt
Sinulla on hallussasi kaikista tärkein asia. Se on joulun sanoma - ja ensimmäisenä joulunakin seurattiin tähteä. Ilman seimen synnytystäsi meillä ei olisi joulua. Kerro elämämme tärkeimmän ihmisen syntymäpäivästä kaikille. Auta elämään poikasi oppien mukaan vuoden jokaisena päivänä.

Kesä koitti ja vasikat laskettiin laitumille ylikoneellistetulla pientilalla Perä-Pohjolassa. Niin, meillä oli kaksi talikkoa, mutta vain yksi isäntä. Laitumelle laskussa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vasikat kokeilivat vapauden riemuja. Ilmassa oli häntää, sorkkia ja ruskeita läjiä lenteli. Vallatonta menoa. Rajat oli kuitenkin asetettu vasikoillekin. Laitumen ympärille oli korjailtu aidat. Tai kehuttu, niin kuin isäni sanoi, että kyllä se tuosta pitää. Piti myös. Oli menossa muitakin rajoitteita. Matkalla laitumelle vasikat olivat köydessä. Isän neuvojen mukaan naru piti olla lyhyellä, muuten vauhti olisi vaarallista. Viisas mies osasi asettaa rajat. 

Taas koittaa nuorisolla kesäloman riemut ja vapauden ajat. Kuka asettaa rajat? Mistä löytyy se viisas isä tai äiti? Välillä tuntuu, että tämä laitumelle laskeminen tapahtuu ilman rajoittavaa narua. Laiduntakaan ei ole aidattu, vaan meno on täysin vapaata ja holtitonta. Kolmen tolpan vauhtijuomaa hankitaan kulkukoirittain. Anteeksi vain jalosukuinen mäyräkoira, että olet joutunut käsitteeksi kaljapakkaukselle. Saattaapa laidunkauden avausviikonloppuna tapahtua jotain peruuttamattoman ikävääkin. Humalahakuisessa porukassa tyhmyys tiivistyy ja onnettomuusalttius lisääntyy. 

Kuka silloin toimii isänä? Kukapa muu kuin poliisi, sosiaalityöntekijä tai joku muu virkamies hoitaa tämän sijaisvanhemmuuden. Hyviin käsiin auttaminen on jätetty. Valitettavasti käsiä on vähemmän ja ne ovat entistä kiireisimpiä. Joka paikkaan ei ehditä pelastusta tarjoamaan, ei ainakaan tarpeeksi nopeasti. Miksi vanhemmuus on valtiollistettu, kuri ja kasvatus kunnallistettu? Kaikessa muussa halutaan olla itsellisiä. Ai niin. Tämä itsellisyys vaatii vastuullisuutta. Vastuu on vaikea ottaa, mutta syyllistä on helppo etsiä toisista. Asian oikeaa laitaa pelätään, sillä peili kertoo syyllisen. 

Älkää pelätkö. Poliisi on varustautunut laitumelle laskuun huolella. Asioihin puututaan nollatoleranssilla. Miksi se käsite on vain valvonnassa? Eikö se voisi olla nauttimisessakin? Syyniin joutuvat alaikäisille juomia hankkivat ja myyvät. Ikärajat ovat entiset, eikä siinä käytetä uutta matematiikkaa. Ei riitä, että kahden lapsen yhteenlaskettu ikä on juuri yli sallitun rajan. Vanhemmuuden valtiollistaneetkin pääsevät tutustumaan organisatoriseen huolenpitoverkkoon, sillä jokaisesta pussikaljapöllöilystä otetaan yhteyttä vanhempiin ja ryhdytään toimenpiteisiin. Nyt on aika huolehtia ennakolta, ettei tarvitse lähteä kiireisenä arkipäivänä jälkeenpäin asioita selvittelemään. 

Vasikoiden laitumelle lasku päättyi iloiseen käyskentelyyn vihreällä niityllä. Aurinko paistoi, eikä vahinkoja päässyt sattumaan. Laidunkauden aloittamiseen oli asetettu oikeat rajat, eikä aidoista menty ylitse. Päästiin nautiskelemaan kesästä. Sitähän me kaikki haluamme.